Lueskelin vanhoja tekstejä ja tuntuu tosi oudolta. Olenko tuo minä, onko tuo teksti minusta. En tunnista itseäni edes niistä kirjoituksista, jotka olen tänne naputellut syksyn alussa.
Miten nopeasti voi ihminen muuttua. Ja miten väärään suuntaan.

Me muutimme isän kanssa pois perjantaina, apaattisennäköiseen kerrostalokolmioon siitä talosta, jota olen kutsunut viitisen vuotta kodiksi. Siinä talossa on kaksi kerrosta, ainakin kuusi huonetta ja kaksi parveketta, iso piha ja siellä mänty, kaksi vessaa ja suihkua ja takka.
Tässä kerrostalokolmiossa on valkoiset seinät, joissa on rantuja, koska täällä asui mummo ja vaari jotka yhdessä kolhivat seiniä rollaattoreineen viimeisiin päiviinsä saakka.

Sunnuntaina on isänpäivä. Ajattelin leipoa, mutta meillä ei olekaan täällä jauhoja.

Moikkis

Moi.
Mulla menee tosi huonosti.