Ei onnellisuutta mitata kiloissa? Mitä enemmän pois, sitä enemmän jää, niinkö, loogista? Katselen kauniita naisvartaloita, miten ne ovat niin sopusuhtaisia, puulämmitteinen sauna lämpiää ja kissa mouruaa jaloissa. Mikkelin ilmapiiri on sopuisa ja ehjä.
Istumme pimeässä saunassa lauteilla, joku heittää löylyä, laulamme muinaissuomalaisia lauluja. Hiki virtaa ja paljas iho koskettaa toista. Jokainen huokuu rakkautta ja lämpöä ja valoisuutta, saunan jälkeen keskustelemme siitä kuinka aina jonkun astuessa sisään saunan ovesta olisi voinut tokaista "voi miten kaunis sinäki oot".
Viikonloppu vietetään rauhaisissa tunnelmissa, Mikkelin viileys pitäytyy yksiön ikunoiden toisella puolella, sisällä soi ka so re, t laittaa ruokaa kuin emäntä, pitkässä mekossaan ja shaalissaan, vauva iteke ja jokeltaa ja me maalaamme toistemme kasvoja.