Jälleennäkemistä, tavallaan

Tänään olen toiminut: tyttönä, kampaajana, terapeuttina, luottoystävänä.

T sanoi että kun me molemmat etsimme kämppää niin ehkä meidän pitäisi muuttaa saman katon alle.
Minä sanoin, ettei siinä olisi järkeä. Mitä siitäkin tulisi, me kaksi, ehkä se olisi hauskaa ensimmäiset viikot mutta minä tiedän että meidän tilanteemme on tulenarempi kuin rekkalastillinen bensaa. Meidän tilanteemme syttyy ilmiliekkeihin heti. Ja minä en kestä katsella sitä, kun se on vihainen. Minua ei pelota, sillä tiedän ettei se mahtaisi minulle mitään.
Tiedän , ettei kukaan mahda minulle mitään, ja se koituu vielä  kohtalokseni, niin ne sanovat, mutta minä irvistän niille ja näytän, kuinka voin seistä pelottavien ihmisten edessä nöyränä mutta pää pystyssä, sillä tiedänhän minä ettei minulle mitään käy.

Niin minä seisoin Rnkin edessä kun se sanoi haluavansa vetää minua turpaan, ja niin minä seison tuntemattomienkin edessä, pelotta. Minulle puidaan nyrkkiä ja minua katsotaan vihaisesti, mutta minä en tee mitään, eikä siksi tee kukaan muukaan.
vielä joku päivä minä saan turpaani

J tuli eilen takaisin Suomeen. Lähetin sille tervetulotekstiviestin, johon ja vastauksessa luki että honey, se tuntui oikeastaan ihan hyvältä.
Kiemurtelin kaupungilla kameroineni, jossakin oli iloa ja hauskuutta muttei minussa. Missähän sekin lienee ollut, koetin etsiä mutten löytänyt ennen kuin J soitti.
Hymyilin aidosti puhelimelle, viittoilin käsilläni, J pyysi minua niille Espooseen ja sanoin tulevani heti.

Kiersin piippukaupan kautta, siellä oli maailman suloisin pieni piippu. Se oli violetti ja pieni ja avaimenperä, ja se oli sienen muotoinen, sillä oli lakki ja kaikki enkä ole koskaan nähnyt mitään sympaattisempaa!
Päivän lopuksi se oli poissa.
Harmitus laantui, kun huomasin maailman lähettämiä merkkejä kaikkialla. Lattiassa auringon piirtämänä, lyhtypylväässä jossa luki jotakin unesta (ja lampun ja pylvään välissä paistoi kuu), elokuvavuokraamossa, kun Jltä loppuukin rahat kesken ja pitääkin vuokrata halvempi leffa joka on aivan hänen vihreän paitansa värinen.

Espoossa pieni hippityttö istui maassa koirineen ja näytti niin söpöltä ja kotoisalta että menin melkein juttelemaan, mutta en kuitenkaan, halusin kerrankin olla jotakin muuta kuin se.
Seisoin tolpan päällä, ei olisi kai saanut.
Jn kanssa ostimme kaksi pakettia keltaista hiusväriä, J sanoi että maksa sinä ettei ne luule minua homoksi ja minä nauroin koska minusta se kuulosti ihan tyhmältä. Oliko sillä edes väliä. Ja loppupeleissä J vielä maksoi koska sillä ei ollutkaan antaa käteistä minulle, vaikka minä annoin sille aiemmin rullatun tukon rahaa.

Värjäsin Jn hiukset.
Sekoitin aineen tuubista B nokkapulloon A ja ravistin, puristin vaaleaa ainetta hänen vielä vaaleammille takkupötköilleen, ja hän kertoi tytöstä joka oli tehnyt saman aiemmin, mutta tehnyt tämän ja tämän eri lailla ja näin se tyttö teki ja näin, ja se tyttö toimi kyllä tällä lailla, ja minusta tuntui että kuka tahansa muu olisi suuttunut tai tullut mustasukkaiseksi, mutta minä värjäsin kahta suuremmalla innolla, katsos kun minä teenkin sen näin, ja tekikö se tyttö tällä tavalla, ja teinhän minä tämänkin ihan eri lailla, enkö!
Ja minä nauroin ja väriainetta roiskui lattialle, mutta se lähti helposti irti.

Ja me kuuntelimme ihan hullua musiikkia ja J toi minulle ihan hulluja asioita suoraan Portugalin auringon porottavasta kuumuudesta, sellaisenkin topin joka loistaa UV-valossa tietyistä kohdista.
Etenkin siitä missä on sellainen hieno kalan kuva, Jllä on samanvärinen paita jossa on sama kuva.
Nyt me ollaan niinkuin match, sanon ja J iskee silmää. Ja me pelasimme erän shakkia ja hetken luulin jo voittavani.

Bussimatkalla takaisin kaupungille minua alkaa väsyttää ja tajuan etten olekaan syönyt oikeastaan mitään koko päivänä, me suunnittelemme reissuja metsään ja J sanoo että sitä huvittaisi tänään katsoa leffaa mutta minuapa ei, ja sitten hän soittaa jollekin ystävälleen ja houkuttelee tämän katsomaan elokuvia.
Kampista etsimme puista tappia hänen huulikoruunsa.
Ja Rautatientorilta.
Liike on jo kiinni. Piippukauppakin on myynyt minun piippuni.

Kampista ostamme kiireessä jäätelöä.
"Otetaaks tollanen niinkun tolla" ja ajattelin itse juuri samaa, "Vaniljajäätelöllä" sanon, "ja suklaa" J lisää. "Ja laitetaan siihen turkinpippureita" sanon, "Ja suklaapaloja!" J lisää.
Ja jäätelökojun mies nauraa, J sanoo että smurffi kun sanomme jotakin yhtä aikaa ja minun pitäisi olla hiljaa mutten voi, ja jäätelömies nauraa lisää. Kilauttelen taskunpohjani kolikot Jn lompakkoon ja puhumme hölmöjä ja jäätelömies pursottaa annokseemme vielä kastiketta, jota siihen ei oikeasti kuulu, ihan vain siksi kun olemme niin kivoja, ja saamme punaisen ja sinisen lusikan, minä sanon että J ottaisi sinisen ja hän sanoo jo maistaneensa ja minä huudan spontaanisti että SINÄ RUOJA ja jäätelömies nauraa jälleen.

Ulkopuolella tuttu ihana tyttö E kaartelee luoksemme kuin kondorikotka, perässä seuraa J, he liikkuvat usein yhdessä, ja ilmeisesti kaikki tunnemme toisemme, minä ainakin ja minun Jni myös. Juttu luistaa ristiin rastiin ja hetken puhun Elle ja hetken minun Jlleni ja sitten toiselle Jlle ja sitten puhumme kaikki päällekäin ja sitten kaikki yhdessä, suunnittelemme yhteisiä retkiä ja J kertoo ajastaan Portugalissa ja E kertoo siitä miten he ovat kohta menossa katsomaan leffaa ja minä haluan ehdottomasti nähdä Toy Story 3:n!
Tuntuu ihanalta seistä siinä ulkona, kiireiset ihmiset viuhtovat ohi ja tuntuvat kylmiltä, minä löysin maasta huivin ja ajattelin pitää sen. Me olemme kaikki aika hauskoja ja värikkäitä ja nauramme ja puhumme kovaan ääneen ja tiemme erotessakin tuntuu vielä lämpimältä.

Ja Rautatientorin Makuunissa on sellainen rennon oloinen mies, jolta J pyytää elokuvasuositteluja, aluksi se suosittelee peruselokuvia.
Kohta sillä on kädessään Woodstock-leffa ja se iskee silmää. J iskee takaisin.
Keskinäistä ymmärrystä.

J raahaa minua Kamppiin, vaikken aio lähteä niille, mutta ajattelin että voisin kuitenkin kiertää Kampin kautta.
K-marketissa jumitumme pitkäksi aikaa kuivattujen hedelmien osastolle. J ostaa pussiinsa jugurttirusinoita, suklaaparapähkinöitä, jogurttimyslipalleroita, jogurttilakritsia, sourcream and onion-cashewpähkinöitä, wienermanteleita, jogurttipäällysteisiä omenakanelipalleroita, cappuccinopalloja, kaikkea mahdollisimman hyvää, ja minä ostan samanlaisen pussin ja se lysti maksaa ihan kamalasti mutta minulla on rahaa, vaikka olen tänään ostanutkin jo housut (sellaiset batiikkivärjätyt seilorihousut) ja paidan (siinä on sienten kuvia) ja 12 millimetrin venytyskorvakorun ja läkeroleja ja battery strippediä ja pepsi maxia ja taatusti vielä jotakin.

J katoaa bussiin ja tajuan katsoa kelloa.
Ohoh.
Miten aika hänen seurassaan vierähtääkään. Jälleen kuusi tuntia silkkaa riemua ja yhdessäolon iloa ja sitä että saa vain olla ja touhuta ja touhumme ovat niin samanlaisia. Ja yhteisiä tuttuja ja reissuja ja sellaista aika normaalia puhetta. Normaalia oloa. Vaikkemme ole kummatkaan aikapäiviin normaalia nähneetkään.
Bussipysäkillä kaivelemme vyölaukkujamme täysin samoissa asennoissa. Vasen käsi johonkin takataskun puolelle, yhden niistä.
On niin rentoa, kun voin kantaa hänen tavaroitaan repussani.

Kotona saan tekstiviestin henkilöltä, jota en kunnolla tunne, mutta jonka kanssa olen jauhanut ummet ja lammet kaikesta.
Hänellä oli paha olla, lohdutin. Tuntui lämpimältä, kun sain kiitoksen sanoja. Että olen tosiystävä, sellainen jonka se haluaisi. "Oletko sä oikeasti noin hyvä?"
Ja sitten se sanoi että sweet dreams lil' fox, ja sydämeni suli.