Välähdyksiä matkan varrelta

* HSL:n toimisto täyttyy kiireisistä ihmisistä jo kahdeltatoista, minä istun harmaalle penkille ja tuijotan vuoronumeroani ennen olevaa neljääkymmentäkolmea odottavaa, punaiset numerot näytöillä juoksevat eteenpäin aina kellon soidessa, jolloin joku lähestyy lippuluukkua.
Sydän pamppaillen, kädet hapuilevat passia ja matkakorttia ja lompakkoa.
Tuntuu siltä kuin jokainen meistä olisi jälleen ala-asteen kevätjuhlassa. Milloin tulee minun vuoroni hakea todistus.


* Nainen luo ratikassa katseensa taivaalle, siniset silmät heijastellen yllä siintävää sinisempää.
Lapsella on tekojalka, silti se loikkii niin iloisesti.

* Kesytän lokin Kaisaniemenpuistossa.
Se tepastelee vierellä veikeästi, katsoo pienillä pallosilmillään minua, ja sen pääkin on niin pallon muotoinen, minä taputan maata vieressäni ja se tulee hieman lähemmäs, heitän sille eväänäni olleita muroja ja se poimii niitä yksitellen tokkien.
Annan koko muropaketin sille, se roiskii muroja ympäriinsä ja minä räpsin valokuvia (ja se oppi myös poseeraamaan), samassa paikalle lehahtaa muita lokkeja, enkä minä halua antaa niille ruokaa, sillä ne eivät ole yhtä söpöjä ja kiinnostuneita minusta kuin tämä.
Välillä en huomioi pikkulokkia lainkaan.
Se sanoo kovaan ääneen KVAK ja tepastelee viereeni tärkeänä. Heitän sille pähkinöitä.


* Kaipaan viime syksyä.
Niitä tuoksuja ja sitä tunnetta. Kun kaikki oli ensi kertaa ikinä hyvin. Edessäni aukeili uudenlainen maailma: täällähän voi elää. Joku oikeasti halusi nähdä minua, ja minä nautin huurteisista vielä vihreistä nurmista loppusyksyllä, tapasin uusia ihania ihmisiä, kahviloissa tuoksui pulla ja leivonnaiset ja kaakao ja kahvipavut, ja niitä kaikkia sai oikeasti maistaa.
Kirpeitä talvipakkasaamuja, joina hanki loistaa kirkkaana auringonpaisteessa ja minä olen jossakin uudessa paikassa kaukana poissa pohjoisessa, ja lumi narisee kenkien alla ja takin alle puhaltuu viima, mutta niin kauan kuin minä olen täällä ja sinä olet siinä, kaikki on hyvin.
Jään koettelua kepillä, kuplien puhkomista havunneulasilla.

* Syön vatsani täyteen, poden huonoa omatuntoa ja pyydän äidiltä opamoxia, raavin käsiäni ja jalkojani pyörittyäni yksin sängyssä tuntikausia.
Äiti lähti eilen työmatkalle.