Anna Valoa

Anna Valo, leloi loilaa, anna valo, anna, anna..... Soi hämyisessä huoneessa, tuoksuu vähän savulta, suitsukkeelta. On ihanan lämmin, kaksi tyttöä makaa piirin keskellä, valot ja varjot leikkivät kasvoilla. Hymyjä, suljettuja silmiä. Helistimiä, rumpuja, laulu soljuu ja soljuu ja muuttuu ja elää, se kasvaa ja pienenee ja jokaisen ääni sopii mukaan. Keinun edestakaisin lattialla, hyvä olo sykkii lävitseni ja saa hymyn pyrkimään kasvoilleni.

Me olemme kommuunissa, katosta roikkuu yrttejä ja villapaita ja pyöränrengas johon on kiinnitetty kynttilöitä, seinillä on kankaita ja valokuvia ja puu, johon on ripustettu kaikkea värikästä ja merkittävää, keittiö on yhteinen kokouspaikka, tuoksuu humukselta. Matka oli pitkä ja vetinen, bussissa istuminen kesti puoli tuntia ja eksyminen bussipysäkiltä pieneen omakotitaloon tovin, kävely oli kivaa ja meillä oli mukana korvapuusteja, mulla ei ollut takkia ja satoi.

Oven avasi vieras tyttö jonka olin nähnyt aiemmin, istuin lattialle ja kättelin tuntemattomia, tupa täyttyi vieraista ja valot sammuivat, sytytettiin kynttilöitä. Sisään astui nainen jonka mä olen varmasti nähnyt jossakin, sekin sanoi muistavansa minut, tuli lämmin olo, molemmille positiivinen tunne, mistä me tunnetaan, sitä emme saaneet koskaan selville.
Sisään tulee mies, josta olen ottanut salaa valokuvan, sillä on päässä vihreä silinteri ja tunnistan sen siitä.
Ihmiset hymyilevät, tanssi tarttuu, on pakko liikkua sen tahtiin, rumpu inspiroi minua soittamaan ja paukuttamaan, helistimet tarttuvat väkisin käsiin ja alkavat vatkata rummun tahtiin, matto menee rullalle, samoin sukat, pöydästä katoaa herkkuja parempiin suihin.

Intiaani halaa minua, se on oikeastikin intiaani ja sen kädet ovat kuivat ja ryppyiset ja niistä oli ihan kiva pitää kiinni teatterissa rauhanmarssissa, minä tahtoisin soittaa noitarumpua, me visualisoimme valoa käsiemme väliin ja pyörittelemme sitä ympäri työkaverini kanssa, hän on ihana ja sydäntä lämmittää hänen hymynsä, U alkaa seistä päällään, jokainen saa olla kuten on, tajuan ettei itseään voi ikinä tuntea tyhmän näköiseksi ja mitä väliä sillä on vaikka tuntisikin, kerran minä vain elän, kerran me kaikki, tai mitä jos useammankin, onko sillä kuitenkaan väliä, miksi pitkittää! Sidon lehmänsorkista tehdyn helistimen jalkaani, se kalisee kivasti tanssin tahdissa, helise heleä metsä, kolise komea korpi laulaa U, minä laulan samaa ylä-äänellä käheästi, kurkku on kipeä ja ääni alkaa olla mennyttä, mutta tajuan miten hyvin se sopii tällaiseen lauluun.

Wood, stone, feather and bone, roaring of the ocean guide us home.

Laulamme kaanonissa ja jamittelemme myöhään yöhön, lähtiessä halaamme ja saisimme mukaamme dyykattyja perunoita ja banaaneja jos tarvitsisimme, katoamme kuitenkin nopeasti viileään yöhön, bussissa vastaan tulee tuttu naama, se ilmeilee ja hymyilee ja tulee hyvä olo, tajuan tavanneeni sen kadulla joskus kun olin töissä.

Mie rakastan ihmisii.
Koen käsittämätöntä kiitollisuutta elämää kohtaan!

--

Vaikka välillä on kiva palata vanhaan ja lukea ajatuksia ajalta, jolloin sain olla sairas, saan jälleen tuntea sen sairaalanvihreän haalean tunteen sisälläni, se kaivaa sisääni pientä onteloa, siellä se jossakin on, muistona vain nykyään.

Nykyään minulla on tummanruskeat hiukset. Ja lävistys, ja rastat, ne muodostuivat sinne vähän vaivihkaa itsekseen, lupaa kysymättä, minä tykkään hiuksistani aina välillä, ne saisivat olla vähän muhkeammat vielä. Minä tykkään vaatteistani ja pohdinnoistani ja minulla on ihania ihmisiä ympärilläni, heidän kanssaan voin jakaa kaiken, minä näen jokaisessa ihmisessä ystävän.

Miulla on töitä enkä minä enää jaksa itkeä jokaisesta asiasta. Minä koen olevani aika vahva. Ja minä pystyn ajattelemaan asioita muiden kannalta. Eikä syöminen enää rajoita minua, se on osin ehkä senkin ansiota että siellä Uutelassa pienessä mökissä teimme taikoja, me heitimme menneille hyvästit, minä kirjoitin pienelle tuohenpalaselle että haluan päästä tästä kaikesta eroon, sitten minä heitin sen tuleen ja katselin sen palamista, sisällä ei tuntunut mitään muutosta paitsi levollisuus, nyt tuntuu.