Hei sinä joka näit minut asematunnelissa!

Sie vaalea joka kommentoit minun edelliseen postiini! Minäki nimittäin näin sinut asematunnelissa, tai ainakin oon aika tosi varma, koska siitä käveli ohi kaksi tyttöä ja toinen niistä katsoi muhun niin merkittävästi että olin oikeastaan varma että se on joku tämän blogin lukijoista! Tule ihmeessä juttelemaan, tulkaa kaikki, vaikka olisi kavereita mukana, kyllä minä sosiaalisena otuksena osaan sen verran jutella, ehkä, aluksi tosin menen ihan sekaisin siitä tilanteesta sillä lailla hyvällä tavalla ja tuntuu että voisin juosta pitkin seiniä!

Sitten muihin asioihin.

Mä veikkaan että kukaan ei ole koskaan tehnyt teidän kanssa mitään tällaista:

- ostanut leffavuokraamon naiselle pitkäpiikkistä kaktusta
- pikakelannut leffaa loppuun kun muuten vuokra olis mennyt pilalle
- nähnyt miehen meikkaavan ja samalla itse jättänyt meikkaamatta
- kävellyt kolmen käsi kädessä kävelevän tytön käsien välistä
- syönyt punajuurisalaattia leivän päällä
- leikkinyt halvaantunutta, hevosta, merirosvoa, maahista..

Minä ja Merirosvo olemme.
Minä tapasin sen viime perjantaina, sekin oli töissä asematunnelissa, viime perjantaina oli nenäpäivä ja minulla ja työkaverillani oli ne sellaiset punaiset nenät päässämme ja me yritimme pysäyttää kaikkia vastaantulijoita ja pelleilimme ympäriinsä.

Minun nenäni on nyt Merirosvon paidassa. Perjantaina kiinnitämme sen hakaneulalla ja ystäväni kirjoittaa siihen päivää, Merirosvo hymyilee ja minä hymyilen takaisin ja kävelemme yhtä matkaa kahvilaan.

Keskiviikkona on bileet, menemme Piritorin viereiseen baariin, mietin pitkään pääsenkö sisään, mutta petyn kun kukaan ei edes epäile minun olevan alaikäinen, olin jo varautunut selittämään jotakin sekavaa.
Alakerrassa on paljon tuttuja, ihmiset juovat ja taas vaihteeksi ylistävät sitä että minä en. On hämyisää ja olen sosiaalinen, katseet kohtaavat usean ihmisen kanssa, joku haluaa laulaa minulle ja toinen kiivetä kanssani ilmastointikanavaan. Äiti lähettää viestiä, lähde jo kotiin, mutten malta, juhlin vielä ja juttelen uusille ihmisille ja pörrötän tuttujen ihmisten hiuksia, tanssimme kavereideni kanssa ja soitamme ja laulamme ja pidämme hauskaa.
Puoliltaöin siirrymme yläkertaan, sanon äidille jo lähteneeni, työkaverini tilaa minulle pepsi maxia vaikken haluaisi käyttää hänen rahojaan, pelaamme hedelmäpeliä ja hän sanoo että nukun yön hänen vieressään koska olen niin hyvä onnetar, luulen että hän pilailee, Merirosvon kanssa katseemme kohtaavat ja F kertoo hassuja juttuja joille nauramme yhdessä, Merirosvo koskettaa vatsaani, F sanoo minua Zen-tytöksi.

Kahdelta tulee valomerkki.
Siirrymme ulos.
Olen lähdössä kotiin, ehkä, metroja ei kulje eikä mitään muutakaan, kotiin pääseminen olisi vaikeaa, P ilmoittaa että olen oikeastikin tulossa heille yöksi, sanon etten mutta hän raahaa minut kädestä pitäen taksiin, Merirosvo tulee mukaan sillä he asuvat yhdessä, en emmi, sanon äidille että olen toisella työkaverillani, jolla olen jo yhden yön viettänyt kommuunibileissä.
Miehet etsivät jotain, hetken tunnen hermostusta, ehkä pelkoa, mutta piilotan sen hyvin, alkaa väsyttää, P nukahtaa, minä ja Merirosvo jäämme katselemaan toisiamme.
Puhumme siitä, näyttäisinkö isommalta jos minut maalaisi vihreäksi.
Merirosvo keittää teetä ja tekee leipää ja haisee vähän viinalta, hän tekee meille pedin lattialle.

Seuraavana aamuna en mene kouluun, heräämme yhdeltätoista otsat vastakkain, emme mene edes töihin vaan kirjastoon ja sitten takaisin sisälle, kävelemme leffavuokraamoon muttemme saa vuokrattua orpokotia ja muita leffoja koska Merirosvolla ei ole henkkareita mukana, kävelemme takaisin ja otamme henkkarit mukaan, ostamme leffavuokraamon ilkeälle naiselle piikikkään kaktuksen, kierrämme vesilammikoita ja luistelemme jäällä, leipien tekemiseen menee hirvittävän kauan koska istumme keittiön lattialla.
Menen kotiin vasta yhdeksitoista illalla.

Ja menen Merirosvolle lauantainakin heti larppaamisen jälkeen, liian aikaisin jo, olen pukeutunut vanhoihin yöpuvunpöksyihin ja toppiin ja paitaan ja huppukaulaliinaan ja vanhoihin kenkiin, larppaamisen jälkeen kulmakarvat ovat meikistä mustana, Merirosvo avaa oven ilman paitaa ja sisällä on huuruista, hän tuli juuri suihkusta. Piikittelemme toisiamme hymyillen, levitän tavarani lattialle ja hän keittää teetä.
On hyvä olla.
Alamme katsomaan leffaa, about Schmidt, pikakelaamme sen loppuun eikä siitä jää mieleen kuin mopsinnäköinen nainen jolle nauramme yhdessä, lähdemme vuokraamoon palauttamaan leffoja, vastaan kävelee kolmen tytön rintama, huudamme "nostakaa kädet, me kävellään läpi", he nostavat ja me kävelemme heidän käsiensä alta kuin mitään normaalista poikkeavaa ei olisi tapahtunut.

Käymme kaupassa ja ostamme punajuurisalaattia, puolukkamehua ja ruisleipää, jatkamme matkaa treenikselle ja syömme siellä, minä soitan rumpuja ja keksin biisiin uusia osia, treenikaverit tuntuvat kivoilta ja tutuilta, illalla poltamme kynttilöitä ja suitsukkeita ja on ihanan rauhaisaa, käymme nukkumaan kuudelta ja syömme aamupalaa kolmelta päivällä.
Ja on ihan kivaa.

Harmi vain että tulen kipeäksi, selkää ja jalkaa särkee ja samoin päätä ja yskittää, syön riisikakkuja ja jäätelöä ja odotan että saan tehdä pastaa.
Minä rakastan maailmaa, se on niin hassu paikka, välillä minnuu sattuu ja harmittaa etten saa olla tiettyjen ihmisten seurassa, välillä mie murehdin että mihin tää maailma minnuu vie, välillä minä ajattelen kaikkea pelottavaa, mut kyllä elämä kantaa omaansa eteenpäin!

Äiti sanoo ettei kummitätini ole saanut elämässään mitään aikaiseksi, kysyn miten niin, hän sanoo että tätini ei ole hankkinut lapsia tai uraa, alan miettiä. Eihän elämää ole määritelty, onko hyvän elämän perustana lapset ja ura, alkaa ällöttää, miun elämä on ainaki hyvää vaikka minä asuisin nyt yksin ja maksaisin vuokrani itse, sitä minä suunnittelen, käteen ei jäisi kuin ihan vähän rahaa ruokaan, mutta ehkä se onnistuisi, minä yritän ettiä jotaki kommuunia täältä Helsingistä.
Haluan muuttaa jo omilleni, ei tätä kestä enää, kaipaan vapautta ja itse asioista päättämistä, minä haluan yrittää selvitä vähällä, junassa joku nainen alkaa puhumaan siitä kuinka se lähtee vaihtoon ja sen kommuunihuone vapautuu, meinaan jo kysyä asiasta mutten sitten viitsikään, miksi, sitä en tiedä.

F kertoo facebookissa maailmasta, hymyilyttää.
Tarviin elämään seikkailuja.