Missä vaiheessa mainoksista on tullut propagandaa, televisio-ohjelmista turhaa, sisustamisesta tärkeää ja kesäauringossa makoilusta muuta kuin ruskettumisenyrittämistä?

Perjantaina mentiin metsään kera telttojen, tehtiin nuotio ja pystytettiin teltat, metsän pimeys ympäröi meitä ja lintujen äänet voimistuivat, Nllä oli mukanaan meidän ostamia paperilyhtyjä joissa oli sisällä ledivaloja, minä vein niitä metsään.
Metsä alkoi muistuttaa Taikaa.
Nuotio savutti silmiin.
Siinä kaikessa hiljaisuudessa ja odotuksessa rakastin niitä kaikkia ihmisiä, ne oli ne minulle rakkaimmat ja tärkeimmät, ihanimmat ihanimmat ihmiset.

Kävelimme Kn kanssa vetten päällä vahingossa, ryömimme eeppiselle aurinkokivelle, keitimme teetä, johon keräsimme ainesosat metsästä, se tee onnistui tosi hyvin ja oli parasta ikinä.
Minä ostin kirjan jonka aion koota täyteen kesämuistoja, vielä pitäisi ostaa kertakäyttökamera. Tai polaroid-kamera, se olisi kaikista ihanin.

Emme nukkuneet metsässä lainkaan, osa tietysti kyllä mutta minä en, eikä K.
Sitten lähdimme muutaman ihmisen kanssa aikaisin pois sieltä, minun piti ehtiä Ouluun ja niiden johonkin muualle, kävelimme asemalle, juna tulisi vasta kolmen vartin päästä, päätimme kävellä seuraavalle asemalle ja ehdimme sinne vain juuri ja juuri, juoksimme pitkin peltoja ja kesäisiä hiekkateitä jossakin Espoon takana, kävelimme hieman junakiskoilla jotta pääsimme perille.

Matkalla Ouluun nukuin paljon, oikeastaan vain koiranunta ja aika vähän, heräilin kuulutuksiin ja jarrutuksiin, mukanani vain yksi pieni laukullinen tavaraa, tuntui ihan hyvältä.
Oulunkaverit, Poika muunmuassa, sanoivat menevänsä bileisiin, en vielä silloin tiennyt menenkö itse, eräs toinen kaveri soitti kun lähetin sille viestin että Olen kohta sun huudeilla. Se soitti ja sanoi että tule Ainolan puistoon, ja minähän menin, ja siellä sitten olimme, tapasin muitakin tuttuja, ja ainiin siellä oli joku tyttö joka sanoi että ai sinä olet se söpö tyttö josta J on puhunut!
Muutenkin tuntui siltä että ne kaikki katsoivat että kuka tuo on, huh.

Oulun virallinen soundtrack on Jätkäjätkät, kuuntelimme sitä Pojan kanssa bileiden jälkeen kun kipusimme kaverin kämpille parvekkeen kautta, sen ovi oli auki onneksemme.
Minä en ollut nukkunut kahteen päivään, alkoi olla sekava olo, Pojan siniset silmät jäivät mieleen, taas.
Heräsimme joskus yhden aikaan, lähdin kävelemään keskustaan ja Poika johonkin, se sanoi että tekstaa jos tiedät ootko jäämässä ouluun, minä en uskonut että olen, koska oli kipeä olo.
Tapasin paria kaveria, muunmuassa Rää joka oli tullut Tampereelta Ouluun, ja sattumalta myös muita oululaisia kavereita, sitä miestä jota aina näen kaikkialla, välillä Helsingissäkin joissakin UG-bileissä iltakahdentoista jälkeen pimeässä.

Ja sitten törmäsin vielä keskustassa Poikaan vaikka luulin että se oli kotonaan.
"Vois kyllä soitella" se sanoi, vois kyllä, voi vois. Siksi mää olisin tahtonut jäädä sinne, vaikka henkeni uhalla, alkoi olla tosi kipeä olo, nyt en enää maista mitään ja kuumettakin on melkein kolmekymmentäkahdeksan ja selkä on tosi kipeä ja pääkin oli  mutta sitten otin buranaa.
Voi Poikaa.
Junasta lähetin sille viestiä että saa luvan tulla Helsinkiin.
Ja se sanoi että se olisi ehkä tulossa tässä kuussa.
Voi oi oi voi, tule tule tule jooko.

Oon nähnyt viime aikoina aika kamalia unia, niissä miun koira on jouduttu lopettamaan ja joku leppäkerttu samaan aikaan (itkin enemmän sitä leppäkerttua, en tiedä miksi), en osannut leikata otsatukkaani oikein.

Ensi viikonloppuna pitäisi päästä Turkuun, siksikin haluan parantua, siellä on metsäjamit ja ehkä joitakin uusia tuttuja, paljon ainakin tuntemattomia.

Kesä tuntuu ihanalta, vaikka Oulussa ei tunnukaan yhtä stressittömältä kuin talvella, ehkä se johtuu siitä että miulla ei ollut paljon ollenkaan rahaa (kaksi euroa ja kaksi senttiä ja joitakin senttejä taskunpohjalla) ja että yöllä oli aika kylmä enkä ollut nukkunut ollenkaan, ja että olin lähtenyt sinne täältä aurinkoisesta etelästä jossa voi yöpyä parhaiden ystävien kanssa metsässä. '
Mut kyllä Oulu oli ihan nätti kesälläkin, aika vihreä ja puistoisa ja ihmiset paljon iloisempia ja ei-synkempiä ja ne näyttivät kanssa vähän vähemmän nisteiltä.
Talvella oululaiset näyttävät kamalasti nisteiltä, niiltä juuri, niillä on semmoiset huput ja sitten ne istuvat jossakin perseet jäässä ja murjottavat.
Nyt ne joivat alkoholia puistoissa.

Minä katsoin touhua vähän kummissani.
Helsingissä ei ole ihan samanlaista, kuitenkaan.
Musta tuntuisi tosi hyvältä asua Oulussa, koska sitten miulla olisi siellä paikka missä olla eikä olisi sellaisia hetkiä kun jouduin vain vaeltelemaan itsekseni ja etsimään yöllä kojua josta saa pehmistä, siksi kun minun vain teki ihan kamalasti mieli vaniljapehmistä ja sitä oli sitten pakko saada.
Vaikka oli kylmä.