Mitä ne tästäkin tulee sanomaan, mä en olekaan enää se herkkä häilyvä pieni tyttö jossakin, mulle tulee kasvot ja ulkomuoto. Musta tulee jotain, apua.
Teen tän ehkä siksi, että tykkään välillä nyrjäyttää itseäni.
Nykyään näytän siis tältä:
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
olet niin kaunis. ♥
VastaaPoistapieni peikkokeijukainen.
VastaaPoistaOi.. ihana lookki ♥. Minullakin on rastat, mutta on ollut vasta kaksi viikkoa.
VastaaPoistaNättimys
Ihana. <3
VastaaPoistaEi ole järkeä, ja sitten kun vähentelee syömistään alkaa olla vähemmän ja vähemmän järkeä, vaikka tosin tuntuu siedettävämmältä niinkuin sanoit.
VastaaPoistaSitä minäkin olen miettinyt. Haluan näyttää muille, että tästä voi ja pystyy selviytymään. Ei tarvitse jäädä ikuisesti loukkuun, vaan on mahdollista päästä irti ja olla vapaa.
Ei onnistunut, ei. Sitä vaan luulee niin. Onnellisuutta ei ole helppo löytää. Se osaa piiloutua paikkoihin mistä ei edes välttämättä ymmärrä sitä etsiä. Siellä se lymyää piilossaan siellä jossain.
Voi niin mieluusti. Etsitään sitä lämpimistä kesäöistä ja pienistä hetkistä tärkeiden ihmisten seurasta. Ilman ahdistusta ja huolta ja murehdintaa. Se voi olla vaikeaa, mutta pidetään lujasti kiinnni.
Ihana tuo kuva ♥
mutta ethän sie näytä anorektiselta :o
VastaaPoistaAnonyymi: miksi näyttäisi, kun ei ole anorektinen enää? Ja onneksi ei ole! Se on kaunis juuri noin. Kommenttisi oli kummallinen ja turha, jos olisit lukenut ajatuksella tekstejä niin tietäisit että tyttö on päässyt anoreksiapeikostaan irti.
VastaaPoistaHei mikä sen edellisen metsätapahtuman (vähän tyhmä sana sille) nimi oikein oli? Siis se mistä kirjoitit edellisessä postauksessa. Kun se nyt oleva on european rainbow gatherin :)
VastaaPoistaOi pakko päästä johonkin sellaiseen joskus! Ihan mahtavan kuuloisia :) kiitos paljon kommentista, semmoset piristää aina ihanasti :D
VastaaPoistaVitsit, tahtoisin itse juuri tuollaiset hiukset! Nätti. :3
VastaaPoista