Tällä hetkellä, enemmän kuin mitään muuta, haluaisin vain kuolla.
En siksi, että tuntuis että elämä on paskaa. Vaan lähinnä siks, että tuntuu että oon pilannut kaiken. Tuntuu, että mun elämä on ikuisessa jumitilanteessa. Näin ei ole hyvä, mutta en pääse tästä eteenpäin syistä x.
Tuntuu, että kaikki on sirpaleina, ripoteltuna ympäri nurmikenttää, pistelemässä jalkapohjissa.
Miun elämä koostuu lähinnä osasista, jokainen osanen on hyvä, mutta se tyhjyys niiden välissä sietämätöntä. Paha paha paha. Kuilu.

Tarvitsen jotakin uutta, mutten pysty ottamaan sitä vastaan. Tarvitsen syventää vanhaa, mutten pysty keskittymään.
Tahtoisin vain olla, mutten pysty. Siksi en tahdo olla.