Uusi vuosi, uudet kujeet

Mulla on joku hirveä itsensähyväksymisvimma meneillään! Jotenkin tuli yhtäkkiä sellainen valaistuminen. Mun pitää vain hyväksyä itseni tällaisena kuin olen.. Ja hyväksyn sen että olen ana. Vai olenko, oikeasti, en minä tiedä. Tein eilen punaisen anakorun, kuitenkin. Jos tämä on joku ohi menevä vaihe, niin olkoon sitten, mutta minä olen siinä vaiheessa täysillä mukana!

Mietin, että mitähän sana Creek symboloi. Nykyään näen sitä kaikkialla, jotenkin tuntuu että se on joku merkki jonka pitäisi tarkoittaa jotain ja mun pitäisi tajuta, mutten saa siitä kiinni. Sanakirjan mukaan creek tarkoittaa puroa. Tiedä sitten mitä tuo yrittää sanoa..

Syömisten osalta mennyt tosi hyvin. Jotenkin.. yhtäkkiä tuli tällainen iloinen ja keveä olo. Oon nauranut viime päivinä ja olo on tuntunut taas siltä omalta, iloiselta itseltäni. Kai se läski lapsi sisälläni taas nostaa päätään.. Ihmeen energinen olo, ei ole tullut lainkaan nälkä, missään vaiheessa, oon vaan painanut eteenpäin ja unohtanut täysin syömisen. Jotenkin syöminen tuntuu vähemmän välttämättömältä. Jotenkin, tuntuu että siitä voisi karsia paljonkin pois..

Mut en viitsi. Mun keho on säästöllä, vissiin, ruuansulatus ei toimi. Vedin tossa toissapäivänä laksoja, vähän se vaikutti mut ei paljo. Ja mulle on taas ilmestynyt sellainen ruskea läikkä ihoon, merkki sokerin imeytymishäiriöstä, sanoi lääkäri vuosia sitten. Mutta nyt se ei ole näkyvällä paikalla, toisin kuin viimeksi. Ja ei ihme, oon varmaan tyyliin allerginen hedelmäsokerille, kun sekin toimii laksana niin loistavasti, yhestä viinirypäleestä jopa.

Ja joo, kaipa se pitäisi uusia tuulia saada elämään, ihan vaikka uudenvuoden lupausten myötä. Nyt kun nuo raketit tuolla taustalla ihanasti poksuu, ikkunasta muutamia näkyy ja näin.
Ensi vuonna...

.. Aion panostaa hyviin elämäntapoihin ja terveyteen. Tahdon aloittaa joogan, kiinnostua liikkumisesta muutenkin. Hoitaa ihoani, hiuksiani. Nukkua paremmin, mennä kavereiden kanssa, syödä kevyttä ja terveellistä, vähemmän sokereita ja hiilareita, tehdä itse ruokaa. Parempi itsekuri.

.. Aion panostaa koulunkäyntiin. Tämä ainainen lupaus, joka ei kuitenkaan koskaan onnistu... tarpeeksi hyvin.

.. Aion panostaa ihmissuhteisiin.

.. Aion vihdoin hankkia itse rahaa jostain ja mennä vaikka kesätöihin!

.. Aion tarttua hetkeen ja olla vieläkin avoimempi.

Noh, se siitä.

Mulla oli vähän aikaa sitten syömisen kanssa kamala "tee siitä mennyttä"-kausi. Koska bulimiaan mulla ei ole taipumuksia, en saa oksennusta tulemaan vaikka kuinka syvälle tökkisin sormilla tai hammasharjalla, olen kai sen verran masokisti. Mutta siis tuo mun kausi oli sellainen, että aina kun söin enemmän kuin oli tarkoitus ja sitten oli siitä kamala morkkis, niin ajattelin vain että no se on mennyttä se on mennyttä, ei voi mennyttä muuttaa.. sitten aloin miettimään että hyvä, parempi tehdä ruuasta mennyttä ennen kuin ehdin ajatella..
karmeeta! :D

Kävin taas vaa'alla, paino olis ihan kuin noussut eilisestä.. tosin tänään kävin kyllä just syöneenä, toivottavasti se vaikuttais. Söin kuitenkin niin hyvin spagettia ja lihakastiketta.
Tänään kävin jopa juoksemassa, vaikka inhoan sitä. Koiran kanssa sitten näin vastaani juoksevan tytön, olin varma et sekin oli ana, kasvot sen kertoi ja juoksutyyli. No sit päätin itsekin petrata, juostiin koiran kanssa pikkulenkki talvivaatteet päällä. Tuli ihmeen hyvä olo, vaikka yleensä vihaan juoksemista. Ehkä sain edes sen pikku rahkamäärän verran kaloreita kulumaan.

Koska muutahan en ole muutamaan päivään tehnytkään. Päivät vaan lipuu samanlaisina ohitse, mitään ei tapahdu, nysvään kotona ja syönsyönsyön, tai sitten en, syön läkeroleja, olen koneella, käytän koiran, katson telkkaria ja valvon myöhään. Yöllä teen ehkä parit vatsalihakset, mutta nyt en voi kun matton on poissa ja kova lattia sattuu luihin. Yöllä myös mietin kamalasti ruokaa, on nälkä ja haluaisin vain että ois huominen ruoka-aika haha läskiä! :D Sit kirjoittelen hyviä reseptejä ylös mun reseptivihkooni. Ja inspiroidun ja kirjoitan tarinaa jajaja..

EDIT perkele piti sitten hehkuttaa! Tänään ois muuten tullut vaivaiset 450 kcal täyteen jos siis sitäkään. Mutta ei satana, menin sitten yläkertaan ja tartuin raejuustopurkkiin, vetäisin sitä siinä sit tyytyväisenä.. Ja sitten muutaman tunnin päästä kähmin viinirypäleitä. Söin niitä ihan hirveesti, kun olivat tummia, eikä niistä tuu maha niin helpolla kipeäks. Helvetti! Ja nyt on koossa sit miljoona ja yksi kaloria, kauhea läskiahdistus + morkkis! Aattelin jo että tää alkoi mennä hyvin, että olin jo tottunut olemaan syömättä tai syömään joku 200 kaloria päivässä tai jotain. Mutta ei kun ei ! ÄÄ-Ä.
Noh, kävin tänään vielä uudestaan lenkillä. Pakotin itseni 20 minuutin juoksulenkille, no kaikkea ajasta en sitten juossutkaan kun alkoi sydämestä ottaa.. Tulin kotiin ja hypin vielä 10 minuuttia narulla.
Illalla luvassa viel vatsa- ja selkälihakset, sekä venyttely.
Josko tää nyt tästä. Kyl juoksemisen jälkeen oli vähän parempi olo, kun kävin viel päälle suihkussa ja näinpäinpois, tukka tuoksuu ihanalta kun äidillä oli jotain uutta hoitoainetta jota en-saa-käyttää, mutta jota käytin just siksi kun en saa! :-D
Toivon, ettei huomenna o sama juttu kuin tänään. ELI toisinsanoen, ettei vaaka näytä päivällä et lisää ois tullut painoa. Ja etten retkahda mässyttämään tällä tavalla!!!! Huomenna ei sentään o luvassa Läkeroleja. Että jos syön ruokaa ja pupellan porkkanaa. Tai otan vaikka pitkästä aikaa jätskiä, ja sit saa riittää.
Joo, josko vaikka tekisin näin.