Uuden elämän toinen päivä

Sillä on päässä kivat rastat, miten sä nämä teit, hän on ommellut ne, hän on kiehtova ja hauska ja juttu luistaa heti, matka taittuu Piritorilta puistoon, askel toinen kolmas, portailla huojuvat spusset väistävät horjahtaen. Päässä soi reggae ja linnut laulavat puissa, on vihreää ja hiekka on kuumaa ja penkillä istuminen harvinaisen mukavaa, me olemme samalla tasolla, minä vaistoan, minä tiedän.

Minä en tiedä enää mikä eilisestä on totta ja mikä unta ja mikä jotakin aivan muuta, kaikki tuntuu niin absurdilta ja hassulta ja ... randomilta, miten tätä voi sattua minulle, voi minun arkeni on todella mennyt uusiksi.

Istumme puistonpenkillä, joku tulee kysymään sätkäpaperia, ei ole. Sitten se tulee takaisin, antaa meille kukan, katsomme toisiimme silmät pyöreinä, juuri tästähän me puhuttiin äsken, voi kiitos kiitos kiitos, hän alkaa murskaamaan kukkaa ja tuntematon katoaa, tulee kohta takaisin ja kysyy saksia, ei ole. Tuntuu hyvältä, välipala laukkuni pohjalla ei tunnu viholliselta, kaupassa hyllyt eivät vaikuta enää silmiinhyppiviltä kaloreilta, alkoholiosasto, voi miten paljon siellä on kaloreita pullossa, voi jos ne kaikki pääsisivät vapaaksi, mitä tapahtuisi, kalorimeri, mitä tapahtuisi.

Tuntematon jää seuraamme, on kivaa ja piirrämme pinkillä geelikynällä polviimme ja voikukanlehdille, tapahtuu kaikkea mitä ei voi uskoa tapahtuvaksi, keksimme paljon käyttöä limupullolle, folionpalalle ja kynän hylsylle, en minä tiennyt että tämä on näin helppoa, tätä elämää minä olen kaivannut.

Lisää kavereita liittyy mukaan, olen ainoa tyttö mutta se ei tunnu häiritsevältä, ei, minä olen tottunut, ja me istumme puskassa ja pojat polttavat, siirrymme aurinkoon ja puhumme bajamajoista, minä koen valaistushetkiä ja kaikki nauravat, tuntematon soittaa kännykkänsä numeroita läpi, kuka menisi hänen kanssaan naimisiin.

Isoseni soittaa minulle, tule hengaamaan keskustaan, shoppaillaan paitoja ja kenkiä ja sitten mennään nurmijärvelle, minä suostun, hän ajaa vihreää autoa ja hänelläkin on rastoja päässä, mukaan tulee myös V ja hän halaa minua niin että selkä naksahtaa, sen hän tekee joka kerta, joka kerta minä kiherrän ja hän saa selkäni raksautettua. Kierrämme kauppoja, äitiltä tulee viesti, olen menossa nurmijärvelle vastaan, vaikka olemme vielä kaupungissa, mutta anteeksi on helpompi saada kuin lupa.

Ostokset hoidettu, istumme autossa ja reggae soi, isonen säätää bassoja kovemmalle ja ikkunat särisevät, ilta-aurinko osuu V:n naamaan jossakin Espoon perukoilla, hän tökkii minua kylkeen ja saamme koko auton tärisemään, syön vielä myslipatukan, tuntuu lihavalta ja pallolta ja normaalilta mutta en jaksa välittää, olkoon, näin on kuitenkin parempi.

Nurmijärvellä käymme taloksi, isältä tulee viestiä, kannattaisi tulla takaisin ensimmäisellä kotiin tulevalla välineellä, pelästymme kaikki ja isoseni lupaa ajaa minut takaisin, ellen saisi jäädä yöksi, ja minähän haluaisin, me pelaamme sata vuotta vanhaa tietokonepeliä ja nauramme kippurassa, me keksimme uusia biisejä ja revimme tiramisu-suklaan paperikäärettä palasiksi, jotka muistuttavat teroitusroskaa, syömme leipää ja muroja ja juomme kahvia ja minä lisään joukkoon sokeria, nauramme ja laulamme puoleenyöhön, jonka jälkeen lähdemme kohti kotia.

Nämä päivät ovat niin ikimuistoisia etten haluaisi niiden loppuvan ikinä. Minä olin valmis jäämään yöksi, vaikka minulla ei ollut muuta kuin kassissa huppari ja aurinkolasit ja vihko, mutta en minä muuta tarvitse, äiti ei anna lupaa, isä sanoo että jos olen sairas niin ansaitsen sairaan kohtelun, kerrankin ymmärrän heitä enkä jaksa suuttua, olkoon, näinhän asia kai sitten on, mutta minä otan viimeisestäkin kaiken ilon irti.

Pojat saavat minut suostuteltua leirille, mieli on kevyt eikä askel paina, porvoossa syön pehmiksen ja puoli litraa battery strippediä, ostan keltaiset kengät kirpputorilta.

sincerely, ana: kerrohan minulle sähköpostisi tai tai tai joku josta sinut saa kiinni, minä haluan auttaa sinua sillä suorastaan tunnen kuinka haluat elää jaja ja kyllä sinussa on se liekki mutta se tarvitsee vain hieman happea, ja minä haluan puhaltaa siihen kevyesti, siten että se roihahtaa ja että sen keskus muuttuu siniseksi ja reunat kultaisiksi, minä haluan pelastaa.

Kiitos jälleen kommentoijille, ilman teitä päiväni olisi ollut kaksin verroin kurjempi<3