Käperrys

12:49pm

Sitten me näemme.

12:50pm 

mutta miksi

12:50pm

Koska mä haluan nähdä ja sulle ois luultavasti hyväks olla välillä jonkun seurassakin

12:51pm

miksi sä haluat nähdä

miksi ajattelet että se ois mulle hyväksi

mitä sä hyödyt siitä

hyötyykö kukaan

haluutko oikeesti nähdä mut vain siksi että oon vaikee ja kryptinen aika usein

12:54p

Mä pidän susta ja haluaisin oppia tuntemaan sua

Sä et ole niin kryptinen kuin mitä kuvittelet

Hankala kylläkin, mutta olen tekemisissä paljon hankalampienkin tapausten kanssa

12:55pm

mut miksi

12:56pm

Tartteeko sille että pitää jostain määritellä joku hemmetin syy. Musta sä vaan olet kiva ja mielenkiintoinen. Se riittää mulle

12:56pm

sä ahdistat mua tällä hetkellä jollain tosi kummallisella tavalla. mä en halua välttämättä ottaa selvää siitä tavasta. siitä tulee mieleen jotain tosi vanhaa.

12:56pm

Mitä tosi vanhaa?

12:56pm

mä en tiedä

12:57pm

Huokaus

Eli sä haluat että mä en tule?

1:03pm

Kannattaa vastata :P

Kuluu tunti.

PLING PLONG

En jaksa reagoida. Koira haukkuu. Silmät tuijottavat lakonisesti tietokoneen näyttöä. Alkaa ahdistaa, tajuan, se on miun oven takana.

Tuolla.

Minä makaan sängyllä. Se on parin metrin päässä. Alkaa kuristaa, sydän hakkaa, vedän peiton pään ylle, mene pois mene pois mene pois, ihan niin kuin lapsena, silloin kun oma peitto oli vahvin mörkösuoja. Ja silloinkin ne möröt olivat lähinnä oman pään sisässä, niin nytkin, kaikki kärjistyy teräväksi kuin veitsi tai neula, omassa mielessäni ja peiton pimeydessä, puristan silmiäni yhä tiukemmin kiinni.

PLING PLONG

Käperryn tiukemmaksi mytyksi. Mieli maalaa huonetta, näen jo mielessäni hänen kasvonsa ikkunassa, ei, kohta se varmaan avaa oven ja tulee sisään väkisin.

Puhelin alkaa soida.

Tahdon paeta pois kauas, omaan vaatekaappiin ja keinua siellä edestakaisin, pimeässä, annan puhelimen soida itsekseen, pakokauhu. 

Sitten se loppuu.

Piilottelen peiton alla siihen asti että vaivun horrokseen.

PLING PLONG

Hetken harkitsen meneväni ovelle, näen jo itseni avaamassa sen, raavin sen miehen naaman verille ja revin siltä partakarvat irti yksi kerrallaan, jätän sen verta vuotavana portaille ja astun sen kärsivien jäsenten yli, pyyhin jalkani sen paitaan ja sylkäisen sen otsalle. 

Sen sijaan piiloudun peiton alle ja haluaisin itkeä itseni pois, niin kuin silloin joskus.

Taas pelkään peiton alla sen aikaa, että se on varmasti poissa. 

Kurkistan varovaisesti kohti ikkunaa. 

Ei sen kasvoja. 

Ei kenenkään muunkaan.

Se jätti portaalle Pepsi Max-pullon, jonka äiti huomasi tullessaan kotiin. 

Ja minähän en ole sellainen tyttö jolle tuodaan pepsi maxeja portaille. Minä kun en ole sille enää minkäänlainen tyttö. Minä kun en halua. Ja kun minä en halua niin silloin ovelle ei tulla.

Pepsi max on nyt jäässä portaalla. Haluan että joku polttaa sen.