Räjähtävä maailma

Hetken mietin että kirjoitan tähän vain: kaikki on hyvin, piste, painan enteriä ja palaan ehkä jälleen kuukauden kuluttua, ehken koskaan.

Mutta.
Miulla menee hyvin.

Vaikka:
miulla meni välit erääseen parhaista ystävistäni (toistamiseen), eräs rakas ihminen joutui Katkolle, minua revitään suuntaan jos toiseenkin, välillä stressaa, tällä hetkellä on aivan vitunhirveät menkkakivut.

Mutta:
kaikki on hyvin.

Juttelin hipin kanssa kahvilassa. Kaksi tuntia.
Se kertoi elämästä, mie kuuntelin, mie kerroin ja se kuunteli.
Siitä tuli niin hyvä olla, että hymyilin koko kotimatkan, eikä ponchon alle puhaltava viima tai pakkanenkaan saanut hymyäni hyytymään.

Mie tajuan miltä rakkaus tuntuu ja alan melkein itkeä.
Kuinka minä rakastankaan hymyileviä silmiä, miten kevät tuntuukaan niin huumaavalta päässä. Sirinää, kuisketta, kevättuuli joka saa hiukset sekaisin, saisi saa ja saa.
Mutta miksi on lunta.

Se on okei jos sä valitat, koska salaa sä kuitenkin tykkäät siitä.
Enhän.
Varmasti, miksi sä sitä muuten tekisit.

Ja ehkä pidänkin.