Tällä hetkellä itkettää.

Se Oulupoika, se ihana ihana ihanin ihanin kaikista ihanin kuuletko kuulethan idiootti SINÄ SINÄ SINÄ
niin, se. 
Se. 
Mie en huomannut mitä se meni sanomaan, se sanoi netissä että se haluaa tyttöystävän, sellaisen mitä se ei ole kuvitellutkaan, mutta kun minä kuvittelin että minä oon sille jotain, tai tulisin olemaan tai voisin olla TAJUUTKO MINÄ HALUSIN OLLA ja sitten se puhuu kivoja kaikille muillekin ja hymyilee. 

Minä inhoon mustasukkaisuutta mutta kun! 
Tajuutko, ihana, mie haluun sut enkä kettään muuta, välttämättä. sit toisinaan mie voin haluta kaikkia mutkun sinä oot niistä yks! 
Kyllä se kai tajuaa. 

Mä oon kauhea miten voin edes haluta muuta kuin sitä mitä meijän välillä on. 
Koska mä en tiedä mitä se on. Mutta miksei se muka riitä. 
Miksi.
Mä tiedän, että murtuisin täysin, jos se tykkäisi jostakusta jonka tunnen, jostakusta sen yhteisön sisällä, sen yhteisön jonka tunnen kodiksi, mutta ehkei se ole sama ihminen enää kuin silloin kun tavattiin. 

Kun mä upposin sen silmiin siellä. Kun Oulu tuntui vielä niin uudelta ja kylmältä. Siellä tuoksuikin erilaiselta. Kun mikään ei ollut itsestäänselvää ja minä olin herkkä herkempi ehkä vähän häilyvä. Silloin, kun --- voi miksei ne ajat tule ikinä takaisin mutta mä koin ne jo ja ne oli hyviä aikoja. 

Mun sydän tuntuu tosi oudolta, kaipaaavalta ja sellaiselta että siitä puuttuu jotakin, vähän semmoiselta että voisi itkeä vain siksi ettei tiedä miksi. 

Mut tajuutko kun mie rak ra r r r a a rakaka raksk skakrkak 
RAKASTAN
niinkö?
sua
ko?

Joo. Vaikka se on järjenvastaista, vaikka mä näen sussa puutteita, sä oot liian sellainen ja tällainen ja mun pää meinaa hajota siihen ja silti mä haluaisin vain olla sun vierellä ja katsoa ja hymyillä ja se murtaa mut jos en saa. 

Mä en kyllä tiedä menenkö sinne Ouluun. 
mENen en MENE menEN en en en MENEN?  Kun sais edes itsestään selvää. 
Jos menen niin vasta huomenna. Tänään puhaltelen saippuakuplia ja piirrän asfalttiin liidulla, tänään minua ei saa häiritä ja tänään saan olla niin kosketuksenarka, että tytön kädet hartioillani, niinkuin eilen, tuntuisivat tänään liian painavilta, herkät sanat korvassa huudolta, se sellainen katse jonka tyttä antoi eilen, sellainen tuntuisi liian painostavalta. 
ja silti haluan kokea sen kaiken taas.