Aamu alkaa Luomuhapolla

Maailman paras syysaamu.
Ulkona on harmaata. Taivaan sininen maalautuu kuin kankaalle pilvien taakse, kuinkahan suuri se kangas on, ja kuinkahan kaukana. Välillä selkään osuu aurinko. Värittää pepsimax-lasillisen ruskeaksi, vaikka tiedän että se on mustaa, vai onkohan, ainakin se väreilee ja poreilee.

Eilen illalla pelkäsin pitkästä aikaa.
Vaatehuoneesta kurkisti mörkö ja se katseli miun jalkaa himoiten, jalka oli peiton ulkopuolella enkä uskaltanut liikuttaa sitä, ettei mörkö kävisi kiinni.
Sitten laitoin kädenkin peiton ulkopuolelle uhmaten. Eikä miulle käynyt mitään, kai.

Aamulla pyöräilin lähikauppaan J:n huppari päällä.
Päivät ovat tuntuneet aika tyhjiltä ilman sitä. Tai sitten ne ovat olleet tyhjiä muutenvaan. Mutta kun ajattelenkin sitä, että se saa olla Portugalissa ja tanssia itsensä tainnoksiin aavikolla, miut valtaa hirveä  ikävä ja halu päästä tekstaamaan sille, tiedän etten voi, tai kyllä voin mutta ainakaan se ei voi vastata.

Istun keittiön pöydän ääressä. Join batteryn, nyt juon pepsi maxia, aiemmin söin lautasellisen muroja, niihin hain alpo soyaa kaupasta (aiemmin se epäilytti minua mutta sitten sain kuulla miten se valitsee soijansa eikä se enää olekaan niin pelottavaa, välttämättä).
Oon syönyt tänään myös 4 karkkia joiden tiesin olevan vegaanisia.

Pikkusisko tuli koulusta ja oli aluksi tosi ilkeä, minä istuin tässä ja se söi minun ostamaani jäätelöä ja juomia ja nyt se syö karkkia, mutta minä istuin vain hiljaa ja naureskelin facebook-päivityksille, niistä hupini on koostunut jo parin päivän ajan.
Sitten juttelimme hetken ja tuntuu että saan taas soittaa musiikkia ilman että se valittaa,  Maalatkaa Tekin Maisemanne Tällä.

On taas energinen olo ja voisin jaksaa raahautua ihmisten ilmoille.
Mulla ei ole koulua tässä jaksossa ollenkaan perjantaisin, se tuntuu tosi hyvältä.