Syntymäpäivä

Tänään minä täytän kahdeksantoista kello 22:22.

Tähän asti ajatus siitä on tuntunut kamalan hyvältä. Sadat ystävät ovat onnitelleet, mummi toi lahjaksi pyyhkeitä joita olin pyytänyt, äiti toi Tallinnasta tuodun intiaanipatsaan. Sillä on pitkä tukka ja kädessä vesipiippu.
J lähti eilen Portugaliin psykefestareille, annoin sen mukaan 75 euroa jotta se ostaisi mulle sieltä vaatteita.
Eilen istuimme omenapuiden alla ja soitimme akustista kitaraa, B laulaa ja minä ja R liitymme mukaan, saan kaveirni poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi tölkillisen karhun 3-olutta, en ole avannut sitä vielä vaan odotan oikeaa hetkeä, jos sitä koskaan tulee.
Koska ei alkoholin juominen oikeastaan kiinnosta minua. Tunnen silloin itseni vain niin loputtoman tyhmäksi, selitän kauheasti (vaikka teen sitä muutenkin) ja alan ärsyttää  itseäni, sitten istun vain hiljaa ja katson kun muilla on kivaa.
Onneksi en avannut sitä eilen. Eilen sydämessä väreili niin kauheasti, että minä vain istuin hiljaa ja katselin taivaalle (viikko sitten siellä näkyi tähdenlentoja) omenapuiden lehtien välistä ja kuuntelin ääniä.
Pyöritin hetken aikaa ledivalo-poitani. Huikkailin vierestä kulkeville pojille, että istuisivat mukaan kuuntelemaan kitaraa. Niillä oli ilmapalloja mukana ja ne hymyilivät kiltisti.

Ehdin viimeiseen bussiin joka lähti tasan kaksi minuuttia ennen yötaksan alkua. Leimasin lippuni kiireesti.
Tänään heräsin onnittelutekstiviesteihin.
Isä antoi minulle nipun papereita, ne olivat häneltä ja vahemmiltaan ja kummitädiltäni ja -sedältäni. Niissä kaikissa kehotettiin vain uskomaan jeesukseen ja parantamaan tapani, luin kirjeet hompsien ja pelkäsin että aivopeseydyn, isän kirje oli kamalan tyly, siitä näki että se oli jo silloin joskus varautunut siihen että kuolen.
Isän kirjeessä sanotaan, että hän luovuttaa minun elämäni ilomielin minulle, vihdoin.
Tavallaan kirje on kamalan ahdistava, suunnittelen itkemistä mutten sitten jaksakaan, näpyttelen läppärillä www.eroakirkosta.fi ja lähetän lomakkeen, vihdoin se on tehty!

Isä antoi minulle vihdoin takaisin myös joskus ammoisina aikoina takavarikoimansa Stalinin lehmät-kirjani sekä topallisen tupakkaa.
En aio polttaa sitä, lahjoitan siitä aina niille, jotka tarvitsevat.