Paraneminenpas alkoi.. NOT!

Moi, eilen tuli syötyä:

- jugurtti aamulla
- kaksi ruisleipää koulussa
- yksi ruisleipä illalla
- pastaa
- lihaa ja spagettia
- vielä yksi ruisleipä
- jätskiä
- läkerolia
- kahvia

Tai niin mun vanhemmat luulee.
oikeasti söin: lihaa ja spagettia (ja oli muuten pieni annos), läkerolia ja vähän kevytjätskiä, jonka sit oksensin ulos.
Että näin, hyvin alkoi parantuminen! Ja oksentaminenkin oli kerrankin helppoa ja vaivatonta, hiljaista. Taidan oppia.

Mut toisaalta valehtelin siellä lääkärissäkin. "onks ollu oksentelua" - ei " onks kuukautiset jääny pois" - ei toki "juoksetko lenkkei tai jumppaatko iltaisin" - no en "syötkö koulussa" - toki!
JA sitten vielä mietin, miksi isä on niin vihainen ja väittää että valehtelen. koska tottahan se on, valehtelen kaikille asioistakin joista ei edes tarvitsisi! Kaikesta ja aina ja kaikkialla! Olen läpimätä ja paha, ilkeä ja kranttu. Miksi se silti sattuu, iskee kuin puukolla johonkin mun sisällä, kun isä sanoo että taas valehtelit meille silmät päästäsi. Vielä mietin!

Itseaiheutettua, kaikki on itseaiheutettua, miksi mulla on oikeus elää ja olla tällainen vitun paska. Tuli taas eilen illalla tapellessa uhattua että vedän niitä migreenipillereitä. Jo kahdesta tulee sydämeen oireita, mun sydän muutenkin toimii niin huonosti että pari kolme neljä ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla en sitten heräiskään.
Aina oon ajatellut, etten oikeasti haluais tehdä itsemurhaa, kavereiden takia, oon miettinyt että voi ne on heikkoja ja itsekkäitä jotka siihen sortuu, ja mähän siis en ole kumpaakaan. Mutta kyl sen tajuaa. Ei mua juuri nyt hetkauta. Koska sittenpähän olen kuollut, ei tarttis kuunnella paskaa miltään suunnalta. Hetken kavereilla ois paha olla, ehkä, mut niiden elämä jatkuu eteenpäin. Miks tällainen heittopussi tarvitaan niiden elämään, tai mun perheen elämään. Mietin. Niiden elämähän ois hauskaa ilman mua. Ei tarvis kuunnella ruikutusta, ei tapella kenenkään kanssa, valittaa lattialla lojuvista vaatteista tai koulukirjoista, olohuoneen pöytää valtaavista kynistä tai piirroksista, ruuasta, voisivat käydä matkoilla ja syödä ravintoloissa ja kehtaisivat mennä kylpylään ilman että tarvii tämmöistä luuviulua siellä katella.

Ja oishan se rahanmenostakin pois. Nää varmaan rikastuis, kun en olis tuhlaamassa. Ei tarvis katsella mua nurkissa ja valittaa kaikesta mahdollisesta.

Mut silti, mä olen liian heikko ja pelokas tehdäkseni mitään. Entä jos se ei onnistukaan? koko yön vain joutuisin kestää kamalaa kipua, ja sitten herätä taas uuteen päivään kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Tai mitä jos ne löytäis mut koomasta, tai vaikka en oliskaan ehtinyt kuolla, veisivät sairaalaan ja viettäisin siellä aikaa. Oisko se sitten kivaa.

Vaikka se tässä on kai edessä. Isä sanoi eilen että ossallehan tästä mennään. Pakkosyöttöön ja silleen.
Ellen nyt valehtele oikein kunnolla. Selitä kaikkea paskaa, joo söin ja ihan hirveesti söinkin. Selitän niin että iskäkin uskoo, ja etten vain joudu ossalle. Ihmettelevät miksei paino nouse vaikka syön niin hyvin, selitän että no eihän se nyt vielä nousemaan ole lähtenyt, odottakaa vain.

Mutta tiedän että joskus repsahtaa, mutten tahdo sitä vielä.

Vaikka se taisi tapahtua jo.
Tänään olen, valehtelematta ja oikeasti, syönyt (häpeän näitä määriä, hyi!!!):
- 1,5 läkerol-askia (23 grammaa per aski)
- muutama kirsikkatomaatti
- ihan vitustim, helvetisti, norsun annoksen spagettia ja kalakastiketta

sitä oli oikeasti niin paljon sitä kastiketta ja sitä spagettia, että meinasin yrjötä! Miksi otin niin paljon, miksi helvetissä söin sen kaiken!! Ei mun olis kaikkea tarvinnut ottaa, joten miksi OI MIKSI minä sairas sen tein!! Miksi otin sen kaiken!
Koska oli hyvää, taivaallista, ihanaa, ja siitä oli vuorokausi kun olin syönyt mitään.

Mulla menee kaikki vuorokausittain. On aina 24 tuntia ruokailujen välillä, sitten ruokailu, kakskytneljätuntia, ruokailu... Aina se menee niin. On pirun epäterveellistä yms, mutta mitä enemmän mun ruokailuun kiinnitetään huomiota, sitä vähemmän oikeasti syön. Valehtelen enemmän, syön vähemmän. Eli paska juttu sekin, mutta ei sitä kukaan tajua, kaikki vaan vahtii ja vahtii ja vahtii enkä voi kertoa kellekään, koska muutenhan sitten käykin vielä pahemmin.

Ai nyt pisti kyllä sydämeen kun hengitin sisään.

Ai niin, äidillä on paniikkihäiriö. Se kävi tänään työlääkärissä sen takia, sai 2 päivää sairaslomaa plus sit viikonloppu päälle.
Ja sekin paska on vissiin sitten mun syytä. Vittu. Nyt se syö jotain lääkkeitä, maistuis varmaan mullekin.

Mut tänään en syö kyllä enää mitään, en yhtään mitään! Paitsi ehkä kahvia, jos sitäkään, valehtelen kaikesta lopusta, kuten aina sillä olenhan syntinen paska!

Huomenna syön:
- kokeessa H2Oh-sokeriton juoma
- kokeessa ehkä kirsikkatomaatteja (koska kauheinta on se kun vatsa kurisee hiljaisessa koehuoneessa ja kaikki kuulee ja yritän peittää murinan papereiden kahinaan ja erinäisiin niiskauksiin ja se on kauhean noloa!)
- ketsuppia ja herkkusieniä grillimausteella

Herkkusienistä tulee ehkä about 30 kaloria, H2Ohista taitaa tulla joku pari kaloria, kirsikkatomaateista korkeintaan 10.

Eli selviän alle sadalla, ellen
A: repsahda
B: repsahda
C: repsahda

tai ellei mua pakoteta syömään. Niin että ne ihan tuijottaa kun syön.

Pitää toki valehdella, että söin koulussa jotain herkkua. Mutta mitäpä siitä, sen tekisin joka tapauksessa.