sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Päivän toinen posti

VITTU!!!!
Isä lätkäisi mulle Activian eteeni tähän koneelle. "Näiden parasta ennen-päiväys on huomiselle. Että vedäpä ensimmäinen". Muks, lusikka kulhon päälle.
Kuohahdus mun sisällä. Hyi mitä teen tälle. Hyi. En halua!
Isä käveli pois. Huusin perään että sitten en ainakaan syö sitä pitsaa. "SÄ SYÖT MOLEMMAT" "miksi?" "TÄSTÄ ON MEILLÄ KESKUSTELU TÄNÄ ILTANA"
Mä en halua keskustelua, en samanlaista kuin se vaakakeskustelu jossa revin olkapäästäni nahat irti.

Joten esitän kilttiä ja kippaan activiat kirjekuoreen sen hodarin kanssa. Sielläpähän mätänee ja homehtuu kenkälaatikossa. On sitä ällömpääkin nähty.

Maistan ehkä lusikallisen.

Edit:
Ai laiton kun oli hyvää. Ihanan kevyen makuista, vähän rahkamaista mustikkajogurttia. Maistoin pari lusikallista. Loput heitin siihen kirjekuoreen.

Siellä mun pienet salaisuudet nyt on. Unohdettuna vaatehuoneen nurkassa, Heposti-kirjekuoressa. Hot Dog paloiteltuna pieneksi ja säälittäväksi, mustikkajogurtti violettina sen päällä.
Siellä ovat unohduksissa, salassa, piilossa. Mun pienet salaisuudet.

edit2:
HYI oon iljettävä rasvasika!
Äiti alkoi tekeen pitsoja, menin ylös ja söin sitä pitsajuustoraastetta varmaan viis kiloa, tai ainakin kaksataa grammaa!! Vitun vittu. Ei tästä tuu mitään !
Mun piti olla syömättä ja lankeematta ja sitten meen vetään jotain rasvasta juustoa!!! Oisin ny ees porkkanaa tai viinirypälettä ottanu eiii vittu oon niin huono! Miksi se juusto oli nii hyvää, vaikka ei se ees ollut, ihan kauheeta, mut sen tekstuuri oli kiva verrattuna siihen makuun ARGHHH vittu! Luuseri luuseriiii LAME LOOOOOSEEEER !

Nyt en vittu ainakaan voi ees maistaa sitä pitsaa jonka tein!!

Ja muutenkaa en kyllä haluis, pelkästään siinä pitsapohjassa on 225 kaloria. Yli puolet mun tän päivän saldosta (SIIS ENNEN TÄTÄ SAATANALLISTA JUUSTO-ORGIAA!!). Plus sit ku miettii sitä paskaa jota siihe päälle laitetaan, ketsuppi-majoneesi-tomaattipyree, juusto (D:) ja kinkku....

Ei. Mä en edes maista sitä.

JA TÄMÄ LUPAUS SAATANA PITÄÄ!!

oon niin vihainen ittelleni et taidan lähtee juoksemaan.

2 kommenttia:

  1. tuo on vielä niin häviävän vähän minun kompastelemisiini - ei vaan kaatumisiin - verrattuna. kiitos kovasti tuesta, sitä tarvitaan todellakin. Kyllä me jaksetaan huominen. Kyllä me jaksetaan ylihuominen, viikko ja kuukausi, kyllä me tavoitetaan meidän unelma ja kaadetaan jokainen este siitä tieltä vaikka siihen menisi ikuisuus.

    VastaaPoista
  2. Elämä on kieroa. Jos porukat ei pakottas syömään niin sillon ei tarviis valehella eikä varsinkaan piilotella ruokaa. Oon huomannu että oon alkanu valehtelemaan ihan pikku asioistakin jotka vois sanoo suoraan. Mut koko ajan pelottaa, että jos nyt sanon, että joo en syöny tai kävinkin lenkillä kaks kertaa niin alkaa valitus ja ne alkaa kyylään vielä enemmän.

    VastaaPoista