Kertokaa minulle normaalista elämästä.

Mä en muista, millaista on käydä koulua. Tuntuu että se maailma on niin kaukana poissa, vaikka siihen maailmaan on kasvanut. Elän sumuverhossa, jopa tämän päivän aamu tuntuu kaukaiselta ja häilyvältä - joinko tosiaan silloin kahvinmakuista nutria, kaadoinko tosiaan muroihini liian vähän maitoa, riitelinkö tosiaan osaston hoitajien kanssa? Minä en voi muistaa, muut voivat kyllä.