raah ruokaa

Mitä tääkin nyt luulee olevansa.
Heti kun saan olla yksin kotona, niin menen ahmimaan. Tai no ahmimaan ja ahmimaan, on se mulle ahmimista.
Vitutti, ku viimeinen ajatus illalla koski ruokaa, näkkäreitä ja 1,5 prossasta Moussee.. Ja eka ajatus aamulla koski samaa asiaa!! Siis mä en oo aikoihin enää saanu unta sen takia, ku mielessä pyörii vain ruoka ruoka ruoka ruoka. ARH mikä läski olo. Ehkä mun pitäis syödä illalla, ni saisin nukuttuakin.. Mut sit päivät tulis oleen aika helvetillisiä.
Niinku tänään. Heräsin taas siihen ku äiti kantoi aamupalan sänkyni viereen. No tapani mukaan sit hävitin sen, en syönyt. Tulin yläkertaan ja söin pari kourallista muroja.. hyi.. Ja mitäs sitten, kello oli vasta vähän yli 10, kun aloin tekee pastaa.. ja söin sitä ihan _vitusti_. Tai ainaki 200 grammaa, aika varmasti ylikin. No onneks siit tulee vaa 100 kcal / 100 grammaa. Mut silti, vittu, murot ja pasta = ei hyvä. Mun piti sallia itselleni tänään viel ehkä sellainen kevyt mousse, missä mun ajatukset on pyöriny viimeiset kolme päivää. Mut enpäs sallikaan! Taidanki sallia vasta huomenna, tai ei, silloin on makaronilaatikkoa... ehkä ylihuomenna?
Tai tänään, jos paino on sopiva. Aina lääkärikäyntien jälkeen mul on joku ihan outo senspiration-kohtaus, toisaalta ihan hyväkin. Ni ehkä se tuleekin syötyä tänään.
Äh pastan oksentaminen oli kyl ihan turhaa, en mä tiedä sainko sitä tyyliin ollenkaan ees ulos... tuli vaan paskempi olo. Oon juonut sen pepsi maxinkin, viel pitäis vettä tai jotain mahduttaa et paino ei oo laskusuuntanen.
Ja mä oikeesti toivon et se on pysyny aika samoissa. Kuitenki siel ne punnitsee ja se näyttää joku kaks kiloo enemmän..... hyi saatana, se ois niin painajainen ettei mitään rajaa!

Yks ilta mä muuten olin niin morkkiksissa, et kun muut meni jo nukkumaan, ni mä kipaisin lääkekaapille. Koitin ettiä migreenilääkkeitä, jotain mahdollisimman vahvoja... Ainoot mitä löysin oli jotku Primperanit, ja neki vaan jotain 'pahoinvoinninestolääkkeitä', aattelin et joo sori näitä en tarvii. Sit tietty jotain buranoit löyty, mut en löytäny niit kaikist isoimpii buranoit mitä meil on. Jos ois löytyny, ni en takaa mitä ois tapahtunu. Sillon oli niin itsarifiilikset.
Mä en uskalla yrittää itsemurhaa lääkkeillä. Koska en kuitenkaan kuolis, korkeintaan jäisin kitumaan, mut suuremmalla todennäköisyydellä nukahtaisin ja mut löydettäis aamulla ja vietäis sairaalaan ja sit ainaki joutusin johonki osastolle tai tarkkailuun tai jotain.

ääh vittu nyt katkee ajatus ku on nii kamala vessahätä ja herätyskello soi alakerras (niin, alunperin suunnitelmahan oli että nukun tähän asti, ja sitten teen pastaa ja syön sitä 100 kalorin edestä. hip hei pieleen meni jumalauta)