maanantai 2. maaliskuuta 2009

OSSALLE!

Käytiin lääkärissä, ennen sitä tankkasin about litran vettä ja sit sitä pastaa plus pepsi maxia yms paskaa, eli painon ois kaiken järjen mukaan pitänyt olla aika korkealla.
Tulos: laskua 250 grammaa viimemittauksesta.
Sisäinen ilo, jes, laskua on tapahtunut.
Kunnes se lääkäri pudottaa pommin. "Sä tiedät mitä tää tarkoittaa". Nyökkään, vaikka tosiasiassa mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä tää tarkoittaa.
"Kyl se on nyt osastohoidon paikka. Mä varasin sulle jo paikan tuolla U30:llä."
Mun sydän hyppäsi varmaan kurkkuun ja vatsassa kierähti ällöttävästi. Sekavaa. Toisaalta halusin sinne, nyt kun se on totta, en haluakaan enää.
Huomenna on tutustumiskäynti sinne. En tiedä mitä saan ottaa mukaan, kauanko siellä olen tai mitään. Onneks se on vain päiväosasto...
Joten pahoittelen jos nää postaukset täällä alkaa harvenemaan :(

Mä toivon, et siellä osastolla ei syötetä rasvaisia ja sokerisia ruokia. Vaan sellaista normaalia kotiruokaa vaikka. Mua pelottaa, koska mä tykkään meidän kotiruuista ja muista. Ihanan kevyitä, kevytlevitettä, sokerittomia juomia, kaikki on kevyt sitä ja kevyt tätä, me tehdään ruuat kevyesti. Tähän mä olen tottunut pienestä tirriäisestä, vaatinut pepsi maxia heti kun huomasin äidinkin sitä juovan. Ja nyt mua pelottaa luopua tästä. Mielummin mä 'lihon' kevytruualla, kuin vittu voimariinilla, rasvalla ja sokerilla!!!!
Toivottavasti siel ei tarjota jälkkäreitä, koska niis on sokeria kuitenkin. Toivottavasti siellä ei tarjota kastikkeita, koska ne on kuitenkin noin 100% rasvaa. Toivottavasti siel tarjotaan paljon kasviksia ja hedelmiä ja terveellistä ruokaa. MÄ haluan syödä kuten ennen, normaalisti, en läskiahteri-tulee -linjalla.
Just joo, toiveajattelua.
Toivottavasti alkaisin saada siel jotain lääkitystä. vittu. en kestä itseeni.

Iskä oli tosi totinen autossa, ei sanonut mulle sanaakaan. Radio pauhasi ja mä katselin ulos ja mietin just noita asioita.
Sit viikonloput tietty olen kotona, mitähän siitäkin tulee, ruokkimista ja vahtimista, liikuntakielto edelleen päällä.
LIHOMISTA.

Huoh.

Nyt kotona alkujärkytyksen jälkeen oon syönyt viinirypäleitä, harkinnut näkkileipien syömistä ja sen vitun kevyen moussen syömistä, mut en oo sortunut kumpaankaan, koska tiedän että tänään odottaa vielä annos broileripyöryköitä ja spagettia,... nam nam, mutta lihottavaa lihottavaa lihottavaa, ja olen jo syönyt tarpeeksi.
Osastolla joudun sitten syömään kaksi ruokaa ja välipaloja. Toivottavasti pääsisin eroon nutridrinkeistä...

Okei, koko ilta aikaa tehdä itsemurha. vittu. inhoan. I N H O A N.

6 kommenttia:

  1. voi ei :( toivottavasti ei tuu ihan kauheeta olee siellä oleminen. paljon tsemiä<3

    VastaaPoista
  2. :( pärjäile siellä<3 kyl se siitä..

    VastaaPoista
  3. voi :--( koita pärjää siel, voimii ;<

    VastaaPoista
  4. voimia ja jaksamista ;-(

    VastaaPoista
  5. voi, koita selviytyä siellä. :( se voi olla jopa ihan hyvä juttu? toivottavasti. eli oot niinkun yötäkin tuolla osastolla vai miten? en oo ikinä perehtyny noihin. :)

    VastaaPoista
  6. voi eii.. toivottavasti se nyt ei oo niin kamalaa. tosi tosi paljon voimia sulle<3

    VastaaPoista