Lääkäreitä, oksentelua ja jogurttirusinoita

Hei, teidän kommentit todella piristi mua! :) Kiitos niistä. Kommentit piristää aina, vaikken kaikkiin osaisi vastatakaan..

Tänään siis jo aamu meni aika överiksi, heräsin siihen kun koira haukkui mun huoneessa. Sit en saanut unta, kun oli niin kamala nälkä, itseasiassa ollut jo eilisestä saakka. Yläkerrassa odotti pussi jogurttirusinoita, joten minähän menin ja söin niitä sen tassan 10. Enkä edes nauttinut niistä !
JA huomasin, että kymmenen on ihan liikaa. Vähennetään saldoa. Seitsemäksi vaikka. Pelottaa että sekin on ihan kamalasti. Paljon yksi rusina painaa, tai vaihtoehtoisesti sisältää kaloreita?? Koitin laskeskella ja punnita niitä jogurttirusinoita ja käyttää ties mitä ravintolaskureita apuna. Mutta ei, ei toimi, ei. Jokaisesta tulee vastaukseksi LIIKAA.

Huoh. Tänään sitten iskä tekee viel mun herkkuruokaa, perunaa ja jauhelihakastiketta. Odotan innolla, koska se on mun päivän ainoa ruoka tänään. Rusinatkin olis voinut jättää väliin.
Jos syön ruuan omassa huoneessa, niin voin taktisesti heittää osan taas pois. Ei tuu täysi olo, kalorit vähenee, eikä se rusinajuttu ole niin paha.

Meillä on jääkaapissa herneita ja miniporkkanoita, arvatkaa kuka on täällä ihan fileinä niiden takia! Ootan niiiiiin sitä että äidin saikku loppuu (huomenna!). Sit syön niitä pakastejuttuja täällä yksin. Tai vaihtoehtoisesti en mitään, ja voin hyvällä omallatunnolla syödä perheen kanssa.
Jotenkin pelottava tunne, tuntuu kuin elämä hymyilisi hetken.

Äiti ja iskä oli tänään jossain perheterapiassa aamulla. Sanoivat, että muutaman viikon kuluttua niiden työntekijä ja mun työntekijät istuu alas ja päättää jatkohoidosta. U26 on vielä esillä. Avo-osasto. Onneks ei U27, suljettu. Tai en mä sitten tiedä kumpi olisi parempi. Mut sitten on kanssa ehdotettu päiväosastoa. Hyi, se on viimeinen mitä haluan. Se, että mut aamulla vietäis johonkin päiväossalle, siellä pitäis syödä vahtivien silmien alla, eikä se ees oo kunnon osasto vaan joku tommonen säälittävä. Sitten illalla mut haettais takas kotiin, ja pitäis vielä syödä iltapala ja kaikkee. Ja kuitenkin ne siellä lisää laitosruokaansa varmaan 487545 kiloa ylimäärärasvaa ja sokeria ja vittu steroideja.

Äiti sanoi, et se niiden työntekijä sanoi että on tärkeää, et mä kerron mitä en oo syönyt. Mun työntekijä sanoi, että on tärkeää että syön, mut saan tehdä sen vaikka omassa huoneessa. Tuntuu siltä et petän niiden ja vanhempien luottamuksen, tuntuu et ne luulee et oon joku typerä nulikka, kun täällä salaa 'syön' eli kippaan kaiken roskikseen ja vaan dataan..

Pari mun kaveria ois halunnut tulla tänne meille, kun mähän en saa liikua mihinkään täältä. Mä en voinut antaa niille lupaa, koska en halua että ne näkee kun paiskon ruokaa roskikseen tai en vain syö. En halua että ne näkee mikä mulla oikeasti on. Tai että ne huolestuu, tai alkaa holhoamaan. Mä en halua, että ne näkee kuinka nolo oikeasti olen.
A haluais kanssa tulla meille. Se on huolissaan, sille mä oon kertonut miten asia oikeesti on. Mut mä en halua et se näkee mun syömiset, tai että äiti tuo välipalaa ja se näkee kuinka en syö tai piilotan tai jotain. Sillä on omiakin murheita.
J pyysi mua ulos sen ja L:n, B:n ja toisen J:n kanssa. En mä voi mennä, kun en saa poistua.
Mua pelottaa, et joku päivä tää mun kulissi ratkeaa, repeää auki, ja kaikki saa tietää että olen huijannut niitä. Mut en mä pahalla, mä haluan vaan suojella niitä. Ei niiden tarvitse tietää, eihän?

mä varmaan jatkan koulua vasta syksyllä. Mä en haluais mennä takaisin mun kouluun. Mietin koko ajan, et miltä tuntuu nähdä ne samat naamat taas... Tai että mitä ne ajattelee kun näkee mut. Lihoneena. Muuttuneena. Ja ne muistaa kuinka laihduin ja sitten lähdin pois, vähän ne siellä varmaan nauraa, mutta onneksi mun ei tarvitse tietää sitä. Jos menen syksyllä kouluun, niin sittenhän kaikki kyselee kaikkea ja huomioi ja pälä pälä ja minä oon sit ihan vitun läski.. enkä voi laihduttaa, kun sillon oon vielä sairaalakierteessä.
ÄÄH elämä on paskaa! Voisin tietty helposti vaihtaa lukioo, mut miksi nähdä se kaikki vaiva ja jaja...

Teen kuten lääkäri määräsi ja koitan olla ajattelematta koulua.

Haluaisin mennä yläkertaan piirtämään, mut en voi kun äiti tuputtaa kohta taas ruokaa, enkä halua syödä siellä, vaan heittää ruuat roskiin täällä. Nyt oon luontevasti jo valmiiksi piilossa ja näin.

Eilen, vai toissapäivänä vai milloin olinkaan siellä lääkärillä, se huomasi selkärangankuluman selässäni. Kysyi että mistä se tuli. Vastasin kuten todeksi näen; istumisesta, kun nojaan. Se sanoi että sellainen tulee yleensä siitä, jos jumppaa lattialla. "Ethän sä vaan jumppaa, kun oot liikuntakiellossa?"
Enhän minä, tietenkään. Joka toinen ilta vain teen vatsalihaksia ja muuta. Mutta en mä sitä sille kertonut.
Se pommitti jo seuraavaa kysymystä, laittaen taskulamppuun valoa päälle: "Onko sun syömishäiriöön liittynyt oksentelua?"
Ei, en mä sellaista. Muuten vaan vähintään joka toinen päivä käyn palvomassa allahia vessassa..
Se kurkisti taskulampulla mun suuhun, olin aika varma et se sanoo et joo täällä on merkkejä oksentamisesta. Mut se sanoi vaan että hyvä, voit pukea päälle. Olin jo miettinyt jotain valeita, mitä voin sille syytää, voin sanoa että joo oon ollut oksennustaudissa, tai että joo mua närästää, tai että juon paljon hiilihappojuomia, tai jotain. Onneksi se ei, kai, huomannut.

Mä en tiedä teistä, mutta multa oksentaminen sujuu ilman sormien kurkkuun tunkemista. Itse asiassa sormet kurkussa vaan vaikeuttaa asiaa. Mulle on helpompi juoda niin paljon vettä, että vatsa on ihan ähkynä, että tunnen kuinka se paisuu (ja se oikeasti paisuu, näen peilistä ja näen katsomalla alas, kun tuo vatsalaukun kohta on ihan ratkeamaisillaan) ja kuinka se vesi menee alas vatsalaukkuun kamalan kylmänä. Mulle tulee siitä huono olo. Sitten äkkiä kulautan vettä, ja sitten kyykistyn pytyn ääreen, se on juuri sellaisella optimaalikorkeudella mulle, että mun ei tarvii kuin saada vähän vettä tulemaan ulos, ja sit jo alkaakin tulla muutakin. Ja oon itse asiassa helvetin tyytyväinen siihen, ettei mun tarvitse tukehtua johonkin hammasharjoihin täällä tai mitään, vaan että tulee tollai luonnostaan.

Tosin oksusessareiden jälkeen naama näyttää punaiselta ja paisuneelta. Vitun ällöttävää. Oksuilun takia mun naama on varmaan läskimmän näköinen...

äh no i han sama. Ja anteeksi tällainen megapostaus. Piti vaan saada purkaa.