Öäh. Taas lääkärillä, join taaaaas enemmän vettä ennen sitä ja keplottelin sillain että sain pitää hupparin ja paidan päällä punnituksessa.
Paino oli sama kuin viimeksi. Ja tämä vaaka näyttää oikeasti viel yläkanttiin.
Eli toisin sanoen paino on oikeesti paljon vähemmän, kuin mitä nyt mitattiin.

Toisaalta se on kiva tunne, toisaalta ihan kamala. Mä näytän aika sairaalta, kieltämättä.

Ja mun liikuntakielto jatkuu. En saa poistua tän talon ulkopuolelle. Ja just kun kevätkin tulee... Mä saan vaan mennä korkeintaan terassille ihastelemaan aurinkoa.

Joten mun päässä naksahti jokin, kun sitten tultiin kotiin. Mä söin pastaa, kaksi paahtoleipää. No heitin äidin tarjoamat ruisleivät pois. Mutta nyt sitten menin ja vedin joku 80 grammaa jogurttirusinoita, yhden näkkileivän sekä 100 grammaa jätskiä.

Yritin oksentaa, mutta jokin esti mua. Oliko se sitten järjen ääni vai mikä.

Mä tajusin jotenkin, että ei tätä voi jatkaa enää näin.
Koska se lääkäri sanoi, että mietitään koko ajan mun sisälle ottamista.
Mikä siis käytännössä tarkoittaa Ulfåsan U26-osastoa. Sinne muiden anorektisten sekaan. Jokaisella ruualla joku vartioi mun syömisiä, ja kaiken lisäksi vielä sen jälkeenkin (joo mulle on kerrottu tästä psykiatrilla), ettei vaan oksenneta.. Ja kun se ei ole mikä tahansa lomakoti, jossa vietetään parisen viikkoa. Jos mä joudun ossalle, niin mä vietän siellä vähintään pari KUUKAUTTA.

Koitan nyt ehkä taistella, ensiksi siten että saan painon vaikuttamaan mahdollisimman tasaiselta punnituksissa. Pääsisin tästä vitun sisälläoleskelupakosta. Ja osastouhasta.
Mutta mä en silti aio tehdä ihan mitä tahansa. Esimerkiks mun päivän ruuat tais jäädä tähän. Tuntuu että oon syöny ihan hirveesti... En varmaan aikoihin oo tietoisesti vetänyt näin paljon ruokaa, ilman että harkitsen oksentamista tuon enempää.
No okei, olinhan mä jo pyttyä halaamassa ja oksensinkin vähän tota jäätelöä, mut sitten .. lopetin.
Koska asiahan on nyt tämä, että minä en saa poistua tästä vankilasta edes kouluun. Hip hei, hyvästi lukion ajallaansuorittaminen. Koko neljäs jakso jää väliin. Opiskelen vain yhden kurssin itsenäisesti. Viidennelle jaksolle otan ehkä pari ainetta, ellen ole osastolla tai huonossa kunnossa.

Ja ne on vakuuttaneet mulle, että ei se mun paino siitä yhtäkkiä levahda, että ihan töitä saa sen eteen tehdä.
hyi kun kuulostan normaalilta.
mikä siis ehkä haluaisinkin olla.