Voi mitä lystiä tämä elämä! Viime viikko meni syömisten osalta niiiiiin hyvin.
No, mietitään vaikka.. tiistaita. Pääsin koulusta kahdeltatoista, menin himaan ja vedin 100 grammaa jätskiä. Olin päättänyt, et se on ainoa mitä suostun sinä päivänä syömään. Menin sitten ja yrjösin osan siitä, jes mikä voittamaton fiilis! Kahvia ja typerä ilme päälle. Tein sen! Ei tarvitsisi syödä mitään muuta, koska menisin kaverin kanssa kaupungille, kuluttaisin siellä tuonkin jätskimäärän pois.
Ja niin tapahtui.
Ja sitten seuraava päivä, ruuaksi tein itselleni herne-maissi-porkkana-raejuustoseosta, oli aika etovaa mutta alashan tuo meni, mukanaan 70 kaloria. Taisin siinä sit kuitenkin syödä pari näkkäriä, mikä kadutti koko loppupäivän.
Sit seuraavana päivänä jouduinkin sairaalaan ossalle, sen borrelioosin takia. Olin suunnitellut et siellä syön vain aamu- ja iltapalat, jotka sai valita itse. Mun valinta: teetä ja näkkileipää. Näkkileipä olis helppo piilottaa. Teen voi juoda, koska sen kanssa halusin makeutusainetta.
No, kuinkas sitten kävikään. Kahdeltatoista tuotiin ruoka, tuoksui iiiiihanalta. Makaronia, parsaa ja jotain säälittävän näköisiä lihapullia. En ees muista miten paljon sitä ruokaa tarkalleen oli. Muistan vaan kuinka päätin että joo nyt syön tästä vaan noi parsat. Söin sit ne, maistoin makaronia, nam miten hyvää. Ja samassa huomasin että hupsista keikkaa, kymmenessä minuutissa olin tyhjentänyt koko lautasen.
Ja oli laittoman hyvää. Ehkä mä tykkään tommosista säälittävistä, puolikylmistä, nahkeista laitosruuista.
Sit koko loppupäivän podin huonoa omatuntoa. Kirjoittelin päiväkirjaa ja vuodatin kaikkea yhyy yhyy. Kadutti. Loppupäivästä piilotin ruokani, enhän mä nyt tolla määrällä enää mihinkään koskisi.
Seuraava päivä, päivällinen upposi jälleen kiduksiini. Porkkanapullia ja perunaa, peruna tosin lensi roskikseen. Ja maistoin jopa jälkkärirahkaa, kaduttaa eiiii tyhmä! Mut sit ei taaskaan koko päivänä muuta.
Ja tänään aamulla oli aivan saatanan heikko olo. Heräsin oksettavaan tunteeseen, rintaa puristi ja tuntui että sydän löi väärinpäin (miten sellainen tunne on edes mahdollinen!!). Nousin ylös ja vessaan, silmiin ilmestyi kirkas kuvio, oli tosi lähellä etten pyörtynyt. Onneks perhe oli jossain hautajaisissa, niin ei tarvinnut katsoa mun haparointia.
Paha olo ei hävinnyt, vaikka suuhuni katosikin läkerol-purkki ja vähän jugurttirusinoita (joita molempia kadun tällä hetkellä vitusti. Kadun myös sitä, miksen mennyt oksentamaan kun oli niin paska olo). Siinä sit nuokuin sohvalla, päätin että ei, mä en voi tehdä sitä ihanaa sipulimössöruokaa mitä olin ajatellut, koska en kestänyt tolpillani ja ois varmaan laatta lentäny siihen ruokaankin.....
Joten uhrauduin, konttasin keittiöön ja voitelin ittelleni ruisleivän. Törkeen hyvää, en ollukaan syönyt ruisleipää aaaaikoihin. Sit takas sohvalle, mietin että kuolenko tähän ku sydän meni ihan omituisesti ja meinasin yrjötä aina kun edes mietin ruokaa.
No en sit kuollu, harmi.
Koska vieläkin vähän heikkona ryömiskelin keittiöön, otin pari kourallista muroja (tai lähinnä sitä loppuhöttöä, kun meijän kellogg's corn flakesit on ihan lopussa) ja muutaman viinirypäleen. JOITA KADUN, vittu yllättävää.
Oon nini idiootti kun meen tollai syömään, joudun sitten jälkikäteen katumaan kaikkea. Angst viilt!

No mut joo, mulla on nyt sitten seuraavat kolme viikkoa kanyyli kädessä, kun saan joka päivä antibioottihoitoa, suoraan suoneen.
Sairaalassa nuo vähän ihmetteli kun en koskenut jälkkäreihin tai tuoremehuihin, mut eivät ihmeellisemmin, vaikka äiti oli kai mainostanut niillekin sh:tani.
Maksa-arvoni oli kuulemma koholla, mitä sekin sitten tarkoittanee.
Sairaalassa oli pirun tylsää, joten yöllä kun en saanut unta kun tuota kanyylikohtaa särki niin kovasti, päätin nousta ja pöllästä niiltä pari neulaa. EI, en siksi että olisin huumeidenkäyttäjä, vaan ihan lävistystarkoituksiin. Kun ne kuitenkin on ihan hirmuisen teräviä. Ja sehän oli helppoa, kun mun vieressä oli kasa sterilisoituja neuloja. Mikä ihmeen kleptomaani mustakin on tullut..
No näillä kleptomaaninkyvyilläni sitten eilen lävistin smileyn itselleni. Mulla oli ollut se jo aiemmin, mutta nytpähän oli taas. Tosin hätiköin sen kanssa, kun koko ajan joku tuli tsekkaamaan että onko kaikki ok (siis tää tapahtui kotona), ja nyt se taitaa olla vähän vinossa koko paska. No ottaisin joka tapauksessa sen pois, sillä ajattelin hankkia tässä ihan oikean lävistäjän tekemän medusan itselleni. Tai vaihtoehtoisesti smileyn. Ja vanhemmat ei tykkää lainkaan!

Ihan ihme päivitys taas kerran, anteeksi, läskinaama lopettaa tältä päivältä lukemiin kalorit 272, itsetunto 0!